Bea on nuorin meidän 3 tsekinpaimenen laumassa. Prinsessa, jolla valtaistuimena nojatuoli jossa karvapeti. Bean emä joskus saattaa lainata istuinta, mikä sopii kyllä Bealle.
Pentuna Bea oli tihulainen, joka keksi kaikenlaista jyrsittävää, mm. takkapuut ja koirien patja meni silpuksi, myös pehmolelut räjähti. Yllätykset loppui, kun tehtiin pentuaitauselementeistä iso aitaus, johon kaikki 3 mahtuivat reilusti olemaan ja leikkimään, kun jäivät keskenään sisälle. Eikä onneksi kauaa kestänyt tämä vaihe ja aitauksen sai purkaa.
Bea on aina ollut kekseliäs ja viisas, varsinkin jos kyse jostain syötävästä, kilon paketti jauhelihaa häviää keittiön tiskialtaasta parempiin suihin, jos vain silmä välttää. Ketteryyttä ja vauhtia löytyy niin, että muut ei ulkona risteilyohjuksen perässä pysy.
Jos tietää, että ihmiset on takapihalla tekemässä jotain ilman apulaisia, niin nuorin apulainen kiipeilee ikkunalaudalla rullaverhon ja ikkunan välissä tarkkailemassa touhuja. Niin kuin tsekinpaimenen luonteeseen kuuluu ihmisläheisyys, Bea on pahimmasta päästä, nukkuu emännän tyynyn päällä tai välillä myös peiton alla, vessassa ei tartte yksin käydä eikä oikeastaan tehdä yhtään mitään ilman apulaisia.
Nuorin, mutta ei lauman pehmoisin, pitää puolensa ahdistelevien urosten joukossa toisin kuin emänsä Betsy. Pitää kaikista ihmisistä ja ottaa kaikki vieraat iloisesti vastaan pehmolelu suussa. Vielä ei ole tullut yhtään koiraakaan vastaan kenen kanssa leikkiminen ei olisi sujunut.