Mörö – suurisydäminen jätti
Pentuna Mörö oli riehakas ja vaati paljon tekemistä purkaakseen kaiken tarmonsa.
Tämä korostui toipumisvaiheessa Mörön murrettua jalkansa yrittäessään napata kohti hyökännyttä lokkia ilmasta kiinni. Nopean kierteisen ponnistuksen aiheuttamaa spiraalimurtumaa hoidettiin yli kuukauden ajan erilaisilla lastoilla ja jatkuvalla valvonnalla, sekä myöhemmin lihasten kuntoutuksella. Jalka parani ja tuona aikana tutuiksi tulivat kaikenlaiset nenänkäyttöleikit. Myöhemmin nenänkäytöstä oli hyötyä mm. Mörön löytäessä hankeen kadonneet nappikuulokkeet sekä opetellessa etsimään metsästä kanttarelleja.
Möröstä kasvoi iso ja vahva, ylikorkeakin, mutta näyttelysuunnitelmia ei meillä kivespuutosten vuoksi ollut, joten se ei menoa haitannut.
Perheen nuorison mukana liikkuessaan Mörö oppi tuntemaan paljon ihmisiä. Mopopojille heilutti häntää tervehdykseksi ja lähemmin moikatessa poskelle muiskahti yleensä nopea pusu.
Mörö ei pelännyt mitään, paitsi nuorena siltojen ylityksiä, koska jalka oli murtunut kävelytiellä sillan kohdalla.
Karhukokeen Mörö suoritti erittäin hyvin arvosteluin 1v 4 kk:n iässä. Kodin ja omien ihmisten suojelu oli Mörölle luontaista.
Paimennusvietti tuli tarpeeseen kaverin, eli perheen juoksunarussa ulkoilevan sisäkissan karkaillessa. Kymmeniä kertoja ryntäsi perään käskystä ja myöhemmin myös käskemättä, kiersi kissan eteen sulkien reitin sekä tarvittaessa piti kissaa hellästi paikallaan kertaakaan satuttamatta.
Mörö viihtyi ihmisten lähellä, rakasti suurella sydämellä, sai osakseen paljon vastarakkautta ja oli tärkeä osa perhettä. Valitettavasti Mörön kohtaloksi koitui munuaissyöpä, minkä oireita ei tunnistettu ja mikä useista tutkimuksista huolimatta löytyi liian myöhään. Meidän muistoissa Möröllä on Mörön kokoinen paikka.
